HorseTalk ™ - pedagogiikka

Mari Louhi-Lehtiö

Ratsastuksesta on muodostunut yksi merkittävimmistä lasten ja nuorten harrastuksista länsimaissa. Sen kasvatuksellista merkitystä ei voida enää sivuuttaa, mutta käytännössä ratsastuksen opettajilla on aikamoinen haaste yhdistää kasvatustyö ratsastuksen opetukseen. Toinen jatkuva kehityskohde on tallien asiakaspalvelun laatu, jossa hevosten ja asiakkaiden turvallisuus on ensimmäisellä sijalla. Näihin haasteisiin HorseTalk™ - pedagogiikka pyrkii vastaamaan.

Useimmissa länsimaissa ei riitä, että vakuutukset ovat kunnossa ja vastuuvapautuskaavake asiakkaiden allekirjoittama. Opettaja vastaa henkilökohtaisesti siitä, että hänen ammattitaitonsa riittää pitämään asiakkaat turvassa. Vastuuvapautuskaavakkeen allekirjoittaminen ei vapauta opetuksen antajaa vastuusta, eikä tallia mikäli opetushenkilökunta ei ole pätevää. Suuntaus on meillä varmasti sama, sillä vaatimukset opettajan ammattitaitoisesta vastuunkannosta ovat perusteltuja eivätkä poikkea muiden alojen opettajien tehtävistä. Opettaja opettaa jonkun toisen ihmisen kalleinta aarretta niin ratsastuskoulussa kuin peruskoulussakin. Vanhemmat eivät voi olla vastuussa turvallisten opetusmenetelmien, pedagogisen otteen ja hevosten psykofyysisen hyvinvoinnin arvioinnista. Aikuisoppilaatkin menevät kouluun ammattilaisen oppiin. Haasteet opettajille ja ohjaajille kasvavat asiakaskunnan oppiessa vaatimaan entistä enemmän vastinetta rahoilleen, mutta varsinaista pedagogiikkaan keskittyvää täydennyskoulutusta on tarjolla hyvin vähän.

Hevosten ei tarvitse olla arvaamattomia tai ajautua pako- tai taistelurektioihin tunnilla. Oppimispsykologiasta tiedämme, että oppilaan pelko ja jännittäminen estävät niiden asioiden oppimista, joita koetetaan opettaa. Jännittynyt ihminen keskittyy 'säilymään hengissä' ja kaikki opittu värittyy sen mukaisesti. Pelkäävän ratsastajan istunta ei parane istuntakurssilla, vaikka ne hyviä ovatkin, vaan kun pelko häviää ratsukon keskinäisen suhteen paranemisen myötä. Opettajan pedagoginen osaaminen ja tunnetaidot sekä suhde opetushevosiin ovat keskeisiä ammatillisia osa-alueita, joiden täydennyskoulutusta Cavesson tarjoaa. HorseTalk™ - pedagogiikka tarjoaa ammattilaisten käyttöön moderniin sosiaalikonstruktivistiseen oppimiskäsitykseen, urheilupsykologiaan ja oppimispsykologiseen tietoon perustuvan opetusmallin, jonka toimivuus on käytännössä osoitettu. HorseTalk™ - opetusohjelma tarjoaa rungon oman työn suunnittelun tueksi ja progressiivisesti etenevien harjoitusten kokoelman omaan työkalupakkiin.

Helmikuusta 2001 toukokuuhun 2004 koekäytin HorseTalk™ – opetusohjelmaa Pekingissä kouluttaessani maahan ratsastuksen ohjaajia ja pyörittäessäni ohjaajaoppilaideni kanssa kansainvälistä ratsastuskoulua keskimäärin sadalle viikko-oppilaalle. Asiakkaamme edustivat yli 20 kansallisuutta ja taidoiltaan joukko asettui alkeiden ja Pyhän Yrjön väliin. Asiakastyytyväisyys, terveet ja oikeita asioita opettavat hevoset sekä pitkät jonot (kilpailevista talleista ja erityisen vaativasta asiakaskunnasta huolimatta) vakuuttivat ohjelman toimivuudesta. Kaikissa asiakaskyselyissä ensimmäiseksi mainittiin ainutlaatuinen pedagogiikka, joka takaa oppilaiden kanssa mielellään työskentelevät, henkisesti tasapainoiset ja siksi turvalliset hevoset. Seuraavaksi lähes poikkeuksetta luki ”Olen ratsastanut useissa maissa. Miksi kukaan ei ole aikaisemmin opettanut tällä tavalla!” Suosio yllätti itsenikin, ja haluan nyt jakaa kokemukseni suomalaisten opettajien ja ohjaajien kanssa. Pedagogiikka on herättänyt kiinnostusta mm. USA:ssa, jossa käyn kurssittamassa aiheesta.

Kasvatustyö on osa ratsastuksen opetusta

Jokainen ratsastuskoulu on sosiaalipedagogista tallitoimintaa ja ratsastuksenopettajien tulisi olla juuri niitä pedagogeja. Moni aineenopettaja koulumaailmassakin mieluusti jättäisi kasvatuksen kodille ja keskittyisi omaan aineeseensa, jonka opettamiseen on sentään saanut aikoinaan paljon enemmän koulutusta. Perusopetuslakiin on kuitenkin kirjattu kasvatustehtävä. Johtuen äärimmäisen tunteisiin vaikuttavasta elementistä nimeltä hevonen, ratsastuskoulut väistämättä opettavat monipuolisia elämänhallintataitoja, tunneälyä ja kokonaisen arvomaailman. Sitä vastuuta ei voi eikä saa paeta. Olemme ensisijaisesti velkaa sen kollektiivisesti kaikille hevosille, joiden tulevia omistajia, ratsastajia ja kouluttajia kasvatamme. Kysymyksiä, joihin vastaamme joka hetki sanoin ja omalla esimerkillämme ovat mm. miten kohdellaan muita, miten pidetään omat rajat ja kunnioitetaan toisten, miten keskustellaan ja millainen arvo ja oikeudet on eläimellä / ihmisellä joka on alistetussa asemassa? Miten ratsastusta voisi käytännössä harrastaa tuntihevosella hukkaamatta kontrollintarpeessa sitä olennaista - rakkautta hevosiin ja halua kokea henkinen yhteys? Siis kärjistetysti: miten sopii yhteen rakkaus ja halu paapoa ja tarve läpsästä raipalla tai potkaista kovempaa? Ennen kaikkea, miten opetushenkilökunta asiaa selostaa ja miten opettaja opettaa hevosilleen ja oppilailleen riittävän yhteisen kielitaidon, jotta fyysistä voimaa ei millään taitotasolla tarvita? Miten voi välttyä välittämästa omalla käytöksellään väärää viestiä tilanteessa, jossa asiakas ei ymmärrä kaikkea sitä minkä ammattilainen? Mm. kaikkia näitä kysymyksiä HorseTalk™ - pedagogiikka käsittelee.

Lasten ratsastusharrastus ja tallilla touhuaminen tarjoavat meille aikuisille ainutlaatuisen tilaisuuden hiljaa ohjata tulevien sukupolvien elämänarvojen kehittymistä sellaisiksi, että elämä voi voittaa. Voimme saada aikaan paljon hyvää tai päätyä huomaamattamme opettamaan aivan vääriä asioita. Erilaisia nuorisotyön osa-alueita on pyritty viime vuosina kehittämään entisestään ja Nuori Suomi laatukriteerien käyttöönotto on tuonut Suomessa ratsastusurheiluunkin jo muutaman sinettiseuran. Kasvatustyön on kuitenkin oltava osa myös itse ratsastuksen opetusta.

Turvallisuus puhuttaa. Asiakkaiden turvallisuus kasvaa kun hevoset kokevat olevansa turvassa ja tulevansa ymmärretyksi. Ne niinkutsutut pomminvarmat pollet ovat yleensä luovuttaneet, kulkeneet kaikille nisäkkäille luonnollisen puolustusreaktioketjun läpi, ja kulkevat lähinnä henkisesti kuolleina. Turvattomuus johtaa pakoyrityksistä (kiihdytys tunnilla kun ei ymmärrä, säntäily, säikkyminen) taisteluun (pukittelu, potkiminen, pureminen, kieltäytyminen liikkumasta kunnolla), ja taistelun osoittauduttua toivottomaksi hevonen päätyy lamaantumaan. Tämä ns. Freeze mode näkyy myös luontoelokuvissa, kun kissaeläin on kaatanut saaliinsa ja katselee ympärilleen rauhallisesti. Saalis makaa hiljaa maassa odottaen kuolemaa. Lamaantuneeksi käsitellyn hevosen kuntoutus on pitkä prosessi. Ratsastuksen opettaminen niin, että hevonen joutuu taistelemaan ja lamaantumaan, on paitsi äärimmäisen epäeettistä, myös oppilaille vaarallista. HorseTalk™ - pedagogiikka rakentuu Eettisen Hevosmiestaidon periaatteille ja lähtee siitä, että

Terve ja tyytyväinen hevonen on rauhallinen ja luottavainen

Rauhallinen ja luottavainen hevonen on ihmiselle turvallinen

Turvallinen hevonen pystyy opettamaan oppilaalle oikeat asiat

Vain rauhallinen ja luottavainen hevonen oppii ihmiseltä oikeita asioita

Kohtaamiani opetuksen haasteita

Ratsastus on ensisijaisesti lajien välistä nonverbaalia kommunikaatiota, parhaimmillaan tanssia rakkaan ystävän kanssa, ja tavoite on saada palautettua hevosen luonnolliset kyvyt ja karisma, jotka ratsastajan selkään laittaminen aluksi sotkee. Ratsastuskoulun tehtävä on opettaa oppilaansa sellaiselle ratsastuksen tasolle, että siitä on halutessaan helppo jatkaa sopivan hevosen ja hyvän valmentajan ohjauksessa niin kilparadoille kuin harrastamaan ratsastusta mielenkiintoisena liikuntalajina.

Jos opettajan vastuulla on ratsastuksen etiikan ja arvojen välittäminen lapsille, haasteita antavat aikuisetkin. Lähes poikkeuksetta aikuisille vuosien saatossa käy niin, että suorittamisen tarve hellittää ja ratsastuksesta alkaa löytyä hyvinkin syvällisiä ja henkisiä puolia. Niihinkin puoliin on kyettävä antamaan panoksensa, jos mielii palvella asiakaskuntaansa. Parhaimmillaan opettaja väläyttää oppilailleen tien alun lajien välisen kommunikaation korkeammille asteille, mutta ymmärtää antaa asiakkaan tehdä päätöksensä milloin, jos koskaan, on valmis portista kulkemaan. Saman kehityskaaren elänyt opettaja tietää itsekin, että siitä portista kuljettuaan sydän sulaa kokonaiseksi eikä hevosiin, muihin eläimiin tai vaikkapa TV:ssä näkyviin kaukaisten maiden kärsiviin lapsiin enää koskaan kykene suhtautumaan vain osalla sydäntään. Saatika pelkällä järjellä.

Kun Eettisen Hevosmiestaidon periaatteet sisäistyvät arvoiksi, ei opettajan tarvitse enää niitä tallin sääntöinä ulkoa luetuttaa. Rtasastuksen opettajien työ arvostus nouse kun nähdään, että koko hevosurheilun eettinen, emotionaalinen ja tekninen pohjatyö on ensisijaisesti ratsastuksen opettajien harteilla. Se ei ole mikään pieni haaste kun epäonnistumisesta kärsii aina ensimmäisenä syytön hevonen, opettajan työpari, ja asiakas päätyy vaaraan.

Kun työtä on onnistuakseen tehtävä koko sielullaan ja mielellään, omasta itsestäänkin on osattava pitää huolta. Hevosilla on erinomainen sisäsyntyinen kyky herättää ihmisissä nukkuvia puolia ja käynnistää kasvuprosesseja. Ne eivät valikoi harrastelijan ja ammattilaisen välillä. Mielen herkkyys ratkaisee. Kun ne tekevät sitä asiakkaiden kanssa, opettaja löytää itsensä äkkiä uusien asioiden edestä, jollei ole tehnyt töitä oman sisimpänsä kanssa. Opettajilla ja valmentajilla on nykymaailmassa oltava psykologistakin osaamista ainakin sen verran, että tietää milloin hankkia apua. Opettajiin ei enää suhtauduta pelonsekaisella kunnioituksella, mikä ennen piti oppilaiden murheetkin sisällä takaisin kotiin asti. Omat lukuisat kokemukseni asiakkaiden traumojen purkautumisesta kesken ratsastustuntien panivat minut hankkiutumaan opiskelijaksi mielenterveyteen erikoistuvaan terapeuttisen ratsastuksen opettajan koulutukseen USA:han.

Tunne-elämän vaikutuksien ymmärtäminen tuntuu nyt suorastaan edellytykseltä onnistuneelle opetustyölle, sillä hevosille tunteet ovat informaatiota halusimmepa sitä tai emme. Jos ratsastajan paino vaikuttaa hevoseen joka askeleella, niin vaikuttavat ajatuksetkin. Kun ymmärrys lisääntyy, todisteet tippuvat syliin joka tunnilla. Jos hevonen ’leviää käsiin’, kannattaa kysyä ratsastajalta mikä oli viimeinen ajatus. Yleensä sieltä tulee jotakin kouluun tai töihin liittyviä hermostuksenaiheita vastaukseksi. Ja kun oppilaat alkavat saada tällä tavalla yhteyden itseensä ja ympäristö tuntuu turvalliselta, vanhoja mörköjäkin saattaa alkaa nousta pinnalle. Siis kun opettaja opettaa oikein hyvin, ratsastus muuttuu terapeuttiseksi kokemukseksi. Apua!! -eikö niin? Mutta myös valtava rikkaus, sillä opettajana saa nähdä oppilaidensa ratsastustaidon pomppaavan kolmanteen potenssiin.

Henkilökohtaiset solmut on osattava avata ajoissa paremman avun puutteessa vaikka ratsastuksen opettajan kanssa, sillä hevosilla on taipumus toimia suurentavana peilinä. Vaikka kilparatsastajille on hyödyksi osata sulkea maalliset murheet mielestään lähtöportilla, pidemmän päälle se ei ole terveellistä kenellekään. Harva siihen myöskään pystyy, vaikka niin luuleekin. Sitä paitsi, jos ratsastaja kykenee huijaamaan hevostaan valehtelemalla sille tunnetasolla niin hyvin, että huolista huolimatta ratsastaa kauniin radan ja kykenee yhteistyössä maksimaaliseen suoritukseen, kyseinen ihminen on ehkä suuremman avun tarpeessa kuin se jonka kasvoista näkee missä mennään. Tuloksena on käytännöllisesti katsoen aina agressiivista ratsastusta ja pinnan palamisia, usein ulkopuolisten mielestä täysin suhteettomissa määrin, tai ajatuskatkoja jotka näkyvät hevosen epävarmuutena. Säännönmukaisesti siinä hevonen kärsii ja opettajan tai valmentajan on osattava auttaa. On järkevää hyväksyä, että hevosesta ei saa konetta, vaikka se kuinka tuntuisi joskus helpommalta vaihtoehdolta.

Jokainen pitkän uran tehnyt ratsastuksen opettaja myös tietää, että välillä kaivataan uusia ideoita vaikkei asiakaskunta olisi suuremmin muuttunutkaan. Asiakaskunta puolestaan on muuttunut paljon kuluneen kymmenen vuoden aikana. Lisääntynyt aikuisratsastus on tuonut talleille suuren joukon koulutettuja aikuisia, joiden odotukset ovat kovat. Kiinnostuksen kohteiden muutokset ovat heijastuneet näkyvästi hevoslehtien aihepiirien henkeen samalla ajanjaksolla. Esim. luonnollinen hevosmiestaito ja klassinen perinne ovat selvästi (onneksi) tulleet osaksi nykypäivän ajattelua, ja niiden olisi näyttävä myös kaikessa opetustyössä.

Jos ovat aikuiset nykyään vaativia, myös lasten ja nuorten kohtaaminen vaatii kokemusta ja tietoa. Toiveet, tarpeet, odotukset, keskittymiskyky, liikunnalliset valmiudet jne. elävät muun yhteiskunnallisen murroksen mukana. Kukaan ei kuvittelekaan, että vastavalmistuneet opettajat koulumaailman muillakaan aloilla heti ja ilman opetussuunnitelmien tukea kykenisivät kaikkeen. Jos kouluissa opettajilla on välillä vaikeaa, lienee kohtuutonta odottaa, että huomattavasti pienemmillä pedagogisilla opinnoilla varustettu ratsastuksen opettaja, ohjaajasta puhumattakaan, selviytyisi kunnialla väsähtämättä. Ammatillisiin perusopintoihin ei pystytä sisällyttämään kaikkea tarpeellista ja paljon jää omien jatko-opintojen varaan.

HorseTalk™ - pedagogiikan tausta

Rakensin HorseTalk™ - pedagogiikan 90-luvun loppupuolella vastaamaan lasten ja nuorten ratsastuksen opetuksen kasvatuksellisiin ja eettisiin haasteisiin globaalissa, muuttuvassa yhteiskunnassa samalla kun se antaa progressiivisesti etenevän mallin perusratsastuksen kokonaisvaltaiseen opettamiseen klassisen ratsastuksen ja luonnollisen hevosmiestaidon periaatteita yhdistäen. Vuosien saatossa se on kehittynyt edelleen, etenkin viimeksi kuluneen neljän vuoden aikana kun käytin HorseTalk™ – pedagogiikkaa Pekingissä kouluttaessani maahan ratsastuksen ohjaajia lähes aloittelijoista ja pyörittäessäni ohjaajaoppilaideni kanssa kansainvälistä ratsastuskoulua osana heidän koulutustaan. Saman pedagogiikan noudattaminen aikuisratsastajien kanssa osoittautui valtavan onnistuneeksi, suorastaan myyntivaltiksi.

Vuosien varrella ymmärsin viimein, että opetustyössä, kuten kaikessa muussakin merkityksellisessä, on oltava mukana koko sielullaan. Itsensä jakaminen toiminnallisiin osioihin ei pidemmän päälle palvele ketään. Niinpä tulokseni niin ihmisten kuin eläintenkin kanssa paranivat heti kun hyppäsin raja-aitojen yli ja mm. sovelsin saamaani Montessori-pedagogiikan koulutusta ratsastuksen opettamiseen... Lopulta yhdistin HorseTalk™ - pedagogiikassa kaikki kokemukseni, tietoni ja osaamiseni, joita olen vuosien varrella taskuihini kerännyt. Se on synteesi kaikesta mitä hevoset ja ihmiset ovat minulle opettaneet yhdistettynä taustaani luonnontieteissä ja kasvatustieteissä. Olen ratsastajien ja ratsastuksen opettajien lisäksi opettanut mm. yläkouluikäisiä ja sopeutumattomien erityisluokkaa, yliopiston opiskelijoita ja kansainvälisen koulun opettajia. Olen parinkymmenen vuoden ajan opettanut ratsastusta ja ollut asiakas yli kolmekymmentä vuotta – lukemattomien suomalaisten ja ulkolaisten opettajien ja valmentajien oppilas. Kolme omaa lasta opettivat suhtautumaan aivan uudella vakavuudella toisten ihmisten lasten opettamiseen, kasvattamiseen ja turvassa pitämiseen.

Tavoitteemme

Cavesson tarjoaa pedagogiikkaa esitteleviä työpajoja nyt myös suomalaisille opettajille ja ohjaajille. Tavoitteemme ei ole kertoa muille ammattilaisille kuinka heidän tulee tehdä työnsä. Haluamme tehdä työpajoistamme ammattilaisten ajatuksenvaihtotapaamisia ja pedagogisen otteen voimistelupäiviä, joista jokainen meistä palaa kotiin virkistyneenä uusien ajatusten ja ideoiden kanssa. HorseTalk™- opetusohjelma pyrkii tukemaan ammattilaisia heidän työssään antamalla ideoita, työkaluja sekä selkeän opetusohjelman rungon, joiden avulla tietää saavansa oikeat asiat välitetyksi oppilailleen. Samalla hevosten henkinen ja fyysinen turvallisuus paranee ja oppilaiden turvallisuus sekä oppimisedellytykset kasvavat. Työn mielekkyys nousee entisestään, kun asiakaspalaute ja taloudellinen tulos osoittavat panostuksen kannattaneen.

Ratsastuksen opettajille tarjottavat muut kurssimme pyrkivät antamaan keskitetysti emotionaalisia ja psykologisia valmiuksia asiakkaiden ja valmennettavien henkisten harjoitusratojen ohjaamiseen ja kypsymisen tukemiseen. Lähtökohtana on opettajan oman jaksamisen tukeminen ja käytännönläheisen osaamisen kehittäminen. Opettajan ei kuulu ryhtyä terapeutiksi, joten rajojen määrittelykin on tärkeää. Tavoitteemme on tarjota foorumi näiden asioiden pohtimiselle ympäristössä, jossa käytännön työ on ohjaajillekin tuttua. Emme siis pidä kalvosulkeisia vaan puhumme ja harjoittelemme yhdessä taitoja, joista on jo seuraavana iltana hyötyä tunneilla. Mikäli opettaja huomaa hyödyn omassa ratsastuksessaan jo aamupäivällä, tiedämme onnistuneemme.